keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Heips!

8:00, istun pukkarissa.
Vielä ehtii paeta, mennä vaikka aamukahville ja lukee jotain kivaa lehtee. Juoksumatto ei houkuta... ei kyllä mä nyt meen salille, siitä tulee nii hemmetin hyvä fiilis!

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Olipas kivat reenit, kerranki tuli tehtyy jotain ja koko kroppa muussina. Pääsenköhä huomenna ees ylös sängystä? Voi tätä endorfiinin huumaa!

eivaiskaa, oli iha paskat reenit. Päätä särki ja armoton ketutus alko heti aamusta. Nälkä kurni jo matkalla ja eväät unohtu kotiin, kuin myös juomapullo....ja reenipaita ja housutki oli liian isot. what a day <3
Lohdutukseks hyvästä reenistä mentii äidin ja siskon kaa kebabille. Toistaisinko, what a day?
Onneks kuitenki huomenna mennään Alexin kaa salille, se saa reenata mua, sillä en yksinkertasesti kykene siihen ite.

Onneks kuitenkaa perjantaina mulla ei oo kouluu ja sillon saan vaan rentoutuu, jos mulla vaikka sillon olis ne lihakset sit niiiin kipeet et sängyssä joutuu makaan koko päivän ;)






Mun Niken reenikassi! :)





Nyt kuitenkin ihana sauna kutsuu ! aaahhh...

-Daliina the sportgirl

tiistai 29. tammikuuta 2013

Oh yes !

Tänään jäi reenit vähän vähäsemmälle veljen synttäreide vuoksi, mut huomenna alkaakin jo sit kello 8:15 supertreeni !
I love sport. <3

aijon hikoilla.
aijon kärsiä.

Strong is the new skinny!




Arvostakaa itseänne, tehkää hyviä valintoja, olkaa onnellisia.
Kevyitä ja helppoja elämänohjeita... ;)

-Daliina

maanantai 28. tammikuuta 2013

Just Few Pictures !






-Daliiina!

Monday!


Nyt on ollu pari päivää kunnon taukoo salilta, mut onneks huomenna pääsee taas vetää kunno reenit. Huomenna mennää myös perheen kaa juhlistaa mun veljen synttäreitä, joten pääsee syömään hyvää ruokaa Zarilloo. Jeijj !

Huomasin tänään et mun hiukset oli ihan superkarheet ja kuivuneet. Päätin sit et yrittäisin elvyttää niitä mun uudella Doven hoitoaineella, josta teinkin sit tollasen maskin. 




Levitin kuiviin hiuksiin suoraan hoitoainetta, laitoin kiinni ja annoin vaikuttaa puolisen tuntia. Harmi etten tajunnu ottaa ennen-jälkeen kuvaa, tuskin siin mitää eroo olis kyllä näkyny, ku ei tää mitään ihmeitä tehnyt, mut hiukset tuntu kyllä tuuheemmilta, ja jos se nyt teki sit jotai hienompaa syväkosteutusta.. en tiiä, toivotaa! 
Yleensä pidän hoitoainetta vaan 1-2 min, mut nyt ku hiukset oli niiin kuolleen oloset niin oli pakko ottaa järeämmät aseet käyttöön. :)


Nyt juon teetä ja syön rahkaa ihanoilla marjoilla ja vähän meen vielä opiskelee koeviikon takia..


aika painajaismaine kuva.

Ihanaa maanantaita kaikille ! <3

-Daliina

Einstein

Matikan koe suoritettu.
Maantiedon koe suoritetaan.

Ei menny kyllä ihmeellisesti matikan koe, mut enää ei voi asialle mitää.
Stressaannun ja ahdistun aina kokeista. Tai oikeestaan, stressaannun ja ahdistun aina kaikesta, mut tänään kokeista.
Mä uskon et se johtuu mun kunnianhimosta. Mulle itelleni opiskelu on tosi tärkeetä. Se, että mä luen vähän kaikkii aineita ja kehitän itteeni jatkuvasti, tekee mut onnelliseks ja tyytyväiseks. Ite oon aina ihaillut älykkyttä ja siks haluunki opiskella paljon ja tulla joksiki suureks.. Mulle itelleni ei vaan riitä mikä tahansa.
En oo koskaan koulussa ollu mikään välykkö, sellanen normaali oppilas. Jotkut aineet mulla on sellasta seiskan luokkaa ja joissakin sit kymppiä. Muistan, et ainakin ala-asteella kaikki matemaattiset aineet oli mulle yhtä helvettiä. Mä en vaan tajunnu yksinkertasia plus ja miinus laskuja, ku muut oli aikoja sitten siirtyny jo jakolaskuihin. Myöhemmin kun opin asennointuun niihin paremmin niin arvosanatki nousi, mut ei ne koskaan helpoiks aineiks mulle muuttunu. Tärkeintä kuitenki varmaa on se halu ja innostus siihen opiskeluun . Toi viimenen lause pätee  varmaan kaikkeen ja mulla se on nyt opiskelu. Haluun tehdä tulevaisuudes jotain suurta ja vaikuttavaa, mitä se sitten on niin en tiiä, mut mitään ovia en aijo sulkee opiskelussa vielä (paitsi ehkä en ota enempää kursseja ruotsista..). Unelmien eteen täytyy tehdä töitä!

Nyt jälkeenpäin ku mietinki sitä matikan koetta, niin olo ei oo yhtään ahdistunu. Menneeseen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaan voi. Joten nyt unohdan matikan ja siirryn iloisesti maantietoon :)

-Daliina the wannabe älykkö

lauantai 26. tammikuuta 2013

Pieniä elämän iloja!

Onpa ihanaa olla vaan kotona, löhöillä ja tehä kaikkea turhaa!
Nopeelta kauppareissultaki mamman kaa mukaa lähti pari urheiluvaatetta, kynsilakka ja lisää Clipper teetä (tää rupee jo menee mielipuoliseks mulla..).




Ihana Roosan antama mukikin pääs ensikäyttöön! <3 KIITOS ROOSA! ja toi Organic white tea with orange on hyvää, suosittelen.








Kyllä tiedän, ne on nysät. Yritän epätoivosesti vähentää pureskelua, mutta koeviikko ei auta juuri nyt asiaa..

Lumenen kynsilakka väri 4, niittykukkia. Taisin maksaa 5 euroo :)
Mikään ei tuo motivaatiota urheiluun enemmän kuin uudet reenivaatteet! 




Vitsi, oon jo jonki aikaa ettiny ittelleni sellasta ihanaa persikan väristä poskipunaa, mistää ei vaan oikee löydy just sitä sopivaa, joka ei maksais aivan liikaa. Ei nyt vaa yksinkertasesti huvita maksaa 60 poskipunasta, ei juuri nyt..








Muutenki tykkään himona tosta persikka väristä ! Kasvoilla se on tosi fresh ja ihana. :) mut pitää vaan jatkaa etsimistä.. itseasiassa Giorgio Armanil oli tosi kiva poskipuna mut se maksoki jo päälle 50 euroo, mut se oli kyl ihana, jos säästäisin ja ostaisin.. ;)

Nyt meen iltapesulle ja pusulle ja lukee vielä vähän maantietoo.. ja ehkä parii lehtee, jotka tuli ostettuu tänään (eli siis mitäköhän mä sit taas oikeesti luen...)




Kauhee ikävä on muuten omaa kultaa. <3 Ei olla nähty nyt reiluun viikkoon ku koeviikot ja kaikki, onneks meen nyt torstaina Alexille ja on siellä sunnuntaihin asti! pusipusi.

Ihanaa sunnuntaita!

-Daliina

perjantai 25. tammikuuta 2013

ahdistaa..

miten mä voinkaan ahdistua näin helposti ja vaipua tälläseen kauhu koomaan. Tää blogi alkaa enemmänki muistuttaa jotain suomi24 masennusaiheista viestiketjua, jossa jokainen kertoo oman synkän tarinansa- damn.
Nyt tuli tällänen tunne et kaikki kaatuu niskaan ja mitään en saa suoritettuu enkä tehtyy. Ahdistaa.


mää nyt oikeesti otan itteeni niskasta kiinni, perse-niska otteella ja ryhdistäydyn. Ei se auta et mää nyt vaan ahdistelen ja valittelen, vaivun tälläseen surkeeseen oloon ja ihmettelen miks kaikki tuntuu kurjalta. Nyt oikeesti, mä ryhdistäydyn!

Kyllä tää tästä :)



Pullaa !

Voisilmäpullat, mitä herkkua! <3
Nyt oon (edes kerran) ansainnu nää, ku juoksin tunnin ja laskin kaks laskua matikassa!



Nyt alko sit koeviikko, maanantaina olis matikkaa, tiistaina maantietoo ja muita nyt en muistakkaa. Otan ne selvillä sit tiistaina. ;)
Kävin tänään TYKissä (Tampereen yhteiskoulun  erikoislukio) juttelemassa koulun rehtorin kanssa, että pääsisinko siirrolla sinne. Päättötodistuksen keskiarvo kuulemma riittäis ihan hyvin (8.8) mut kurssit on aika täynnä tällä hetkellä, ettei osannu sanoo juuta eikä jaata. lupas et ilmottelee mulle helmikuun alussa, että nyt jännittyneenä sitä odotellaa! Tällä hetkellä oon siis Sammon keskuslukiossa, mut en tiiä.. se ei oikeen nappaa.
Teatteria oon harrastanut ihan pienestä asti ja sitä kautta oon päässyt näyttelee lyhytelokuvissa ja kierrellyt koekuvauksissa. Ei mikään hohtone tarina, mut haluisin taas päästä treenaa itteeni näyttelemisessä ja päästä esiintymään. Siks tykki vois olla mulle hyvä vaihtoehto, siirrolla sinne on kuulemma aika vaikee päästä, mut yritetään yritetään.. ja pidetään peukkuja pystyssä !


Muutenki luova kirjoittamine kiinnostaa ja sitä nimenomaa tykissä olis enemmän.
Mutta ilmottelen teille sit, oli tulossa hyviä tai huonoja uutisia, lupaan kertoo joko innoissani tai katkerana rehtorin vastauksen.

Nyt kuitenki viikonlopun suunnitelmiin kuuluu opiskelua, opiskelua ja vielä kerran opiskelua. Tai helvetti, niinhän mä aina sanon perjantaina, mut sunnuntaina tajuun et mä en oo tehnyt yhtään mitään! "nyt kaikki rästiläksyt, nyt luen, teen sen ja sen, vois siivota huoneen... blaaablaaaBLAAAh..." koskaa mitää oo tehnyt. Hävettää? Ja kuitenkin mä puhun täällä mun blogissa vaan siitä kuinka paljon oon opiskellu tai kun juhlistan pullalla mun matikan läksyjä (okei okei... edelleen tein vaan kaks matikan tehtävää) . Kyllä, olen lusmu, myönnetää myönnetää..


Oon muute ihan lumoissani tosta Anna Puun uudesta biisistä "Kolme pientä sanaa ". En erityisemmin pidä Anna Puusta, mut tää biisi on jotenki... tosi ihana. Viidettä kertaa putkeen nyt menossa, miks mul on aina tapana kuluttaa kaikki biisit kuuntelemalla niitä putkeen niin kauan kunnes ei enää vaan pysty, ei pitkään aikaan...

Linkki biisiin:

http://www.youtube.com/watch?v=gSVFZ4UM0Lk 



mut jos mä nyt menisin tekee maantiedon karttatyötä ja vähän lukeekki !

- Daliina

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Ohoi terveys!

hei nyt se sit lähtee!
Oon aina ollut vähän terveysintoilija. En tiiä mistä se johtuu tai millon se alko, mut se on ollu mulle pienestä pitäen asia, jolla on oikeesti ollut väliä, eli miten mää voin. Liikunta on ollu aina lähellä mun sydäntä ja suuri osa mun elämää, enemmänki se on ruokavalio, joka on heitellyt. Normaalina nuorena (tai ainakin uskon niin..) painohuolia ja kauneusihanteiden toteuttamis yrityksiä löytyy.  Rehellisesti, hävettävää myöntää.
Alan vasta pikku hiljaa ymmärtää, mitä nuortenlehdissä aina tarkotettiin sillä et "nuorena etsitään itseänsä, ollaan epävarmoja, meikataan liikaa ja käyttäydytään epävakaasti .." koska vasta nyt alan oikeesti hahmottaa, tuntee itteeni ja mun "nuoruutta" (ihanku nyt olisinkin jo kypsä aikuinen mutta..).
Se, että oon alkanut nyt löytää itteeni ja tietämään mitä mä haluan elämältä, on muuttanut mun käsitystä kauneisihanteista ja omasta terveydestä.
Painohuolet on ollu mulle aina arka ja suuri asia. Läpi mun elämän oon verrannut itteeni muihin ja tahtonut olla joko samanlainen tai parempi, kun muut. Se jos joku heijastuu mun painohuolissani.  Uskon, et jokainen nainen (miksei mieskin?) kärsii jossain vaiheessa painohuolista, joko enemmän tai vähemmän. Jälleen kerran, musta tuntuu et mulla on ollut niitä enemmän.

Muistan, kun kerran pienenä käytiin mun ala-aste ystävän kaa jostaki syystä vaa'alla. Mun ystävä paino 26 kiloa, mä painoin 29 kiloa. Vaikka olinki sillon tosi nuori, mahollisesti ekalla luokalla, muistan kuinka hirveeltä se tuntu. Mua hävetti olla toista "isompi". Tietenkään en sillon ymmärtänyt, et saatoin olla pidempi tai lihaksikkaampi kun mun ystävä sen ikäsenä, mut luoja se tuntu sillon pahalta. Mä olin vasta alle 9-vuotias ja se tuntu jo silloin pahalta. Tää on mun eka muisto, joka käsitteli paino-ongelmia.
Sen jälkeen ne on ollut osa mun elämää.

Oon aina ollut melko lihaksikas ja joskus vähän pyöreessäkin kunnossa, kuitenkin normaalipainoinen tyttö. Halusin kuitenki aina olla vähän hoikempi ja pienempi, siks tein sen eteen typeryyksiä. Saatoin olla päivän syömättä, toivoen et nyt mä laihdun. Saatoin kuntoilla paljon, toivoen et nyt mä laihdun. Erilaisia ja toista tyhmempiä ideoita vaan, et kelpaisin itselleni. eihän ne nyt tietenkään ikinä toiminu! Samanlaisena mää pysyin vuodesta toiseen, kiduttamalla välillä itteeni ja eläen tuhoon tuomituilla dieteillä, kunnes sorruin taas makeaan. Kyllä, hävettää myöntää.
Lukion kuitenkin alottaessa, mä rupesin tuntee ja arvostaa itteeni enemmän. Tajusin, kuinka huonosti ja epäterveellisesti söin, vaikka harrastinki liikuntaa ihan sopivasti. Mulle tuli sellanen olo, et halusin päästä eroon mun entisestä tavasta suhtautua ruokaan ja elää terveellisesti, voimaan hyvin, niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Sainkin sen alotettua sit, mut jossaki vaiheessa se taas jäi ja mieleen tuli vanhat ajatukset "en kelpaa tälläsena, en oo sopivan kokonen..". Noi ajatukset tuotti vaan ahdistusta ja epäonnistumisen tunteita ja tässä mä jälleen kerran oon, haluun alkaa taas voimaan hyvin.

Päätin tänään, et alan taas syömään säännöllisesti ja terveellisesti . Teen tän oman hyvinvointini takia, koska mä ja jokainen ihminen ansaitsee sen, voida hyvin. Tiiän, et mulle se heikko kohta on ruokavalio ja sen takia haluunki panostaa mun ruuan laatuun enemmän. Siks päätinki kertoo sen täällä julkisesti, jotta saisin motivaatioita ja innostusta!
Oma kroppa on se, jonka kanssa täytyy vaan elää koko loppuelämänsä, miks siis vahingoittaa ja tehdä sille pahaa? Niinkun oikeesti.
Nyt siis mulla alkaa terveellisemmät elämäntavat ja suoraan sanottuna, oon oikeesti innoissani. Koska nyt kyse ei oo todellakaan mistään laihduttamisesta tai hullusta dietistä, vaan omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Itsensä huolehtimisesta ja rakastamisesta.


Eli siis arvostakaa itseenne ja nauttikaa elämästä! <3

-Daliina!



tiistai 22. tammikuuta 2013

Red !








Voi tätä läksyjen määrää ja unenpuutetta. ;)
Tänään lupaan mennä aikasin nukkuun (as always..) ja tehä ne läksyt (as always..)
Olin koko päivän aivan mielettömän väsynyt koulussa, no ei ihme, ei neljän tunnin yöunilla pitkälle päästä. Saliki meni sen takia ihan velttona, enemmän vaihtelin niit biisei, ku painoja nostelin. Mut ei voi mitään huomenna sitten. Jos vaikka uus yritys :)

Nyt vähän kaurapuuroo ja hedelmiä nassuun, sit vois mennä vaan makoilee omaan sänkyyn ja lukee vaikka jotain kirjaa.







ASENNETTA Pusuja ja haleja!

-Daliina





Lupaus, päätös ja pari kyyneltä

Tajusin tänään jotain ihmeellistä.
Tiettekste sen tunteen, kun on joku asia mikä ahistaa, harmittaa ja stressaa, mut sä et vaan keksi mistä se johtuu. Yrität miettii erilaisii vaihtoehtoi (koulustressi, liian vähän unta, rahat taas loppu..?), mut mikään ei vie stressiä ja ahistusta pois, kunnes yhtäkkii sä vaan tajuut sen. Todella yksinkertasen asian, mikä sua on harmittanu jo pitkään!

Mulle tuli tänään toi hetki. Oli helpottavaa, kun tajus yhen asian, kaikki palat rupes vaan loksahtelee automaattisesti paikoilleen. Semmonen jatkuva piiloahistus lähti pois ja pysty ruveta ajattelee selkeesti ratkasuja, jotka olis itelle parhaita.
Oon nyt parin kuukauden aikana oppinu tuntee itteeni paremmin ku parin vuoden aikana.  Oon tosissani alkanut kuuntelee ja arvostaa iteeni enemmän ja tekee asioita joista tykkään. Miten toi kuullostaakaan noin typerältä "oon alkanut tekee asioita joista tykkään", senhän pitäis olla itsestäänselvyys. Eipä vaan aina oo. Miks sitä tulee aina ite tehtyä elämästään vaikeempaa ja tuskasempaa.

Tänään mä tein valinnan, joka tulee muuttaa mun elämän. Samalla mä päätin, etten enää ikinä kaltoinkohtele itteeni tai anna muiden kaltoinkohdella mua. Mä oon mun elämäni ihana ja vahva nainen.. Musta ihan kiva päätös.



Rakastakaa ja pitäkää huolta itsestänne!

Pusuja, Daliina!

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Saturday!

Lauantaina nähtiin Alexin kaa kahta mun ihanaa ystävää, Reettaa ja Elliä. Great people, great people ;)
Suunnitelmis siis oli et mentäis vähä shoppailee tms, mut tietty nyt kahvilassa ja syömässä se koko aika meni. 




Me and Alex :)






Siin oli vähän outfittei, mää muuten rikoin ton mun Fred Perryn laukun vetoketjun :( helkutti, pakko tunkee sinne laukkuun aina sitä tavaraa niin paljon , korjaukseen menee siis se laukku nyt... kesti se viikon.



Elli ja Reetta





Käytiin syömässä American Dineris. Meil kaikil oli aivan mieletön nälkä ja ei vitsi ku siin ruuanki tulemises vaan kesti ja kesti.. Ite yritin syyä jotain terveellisempää ja otin salaatin, mut mitää hyötyä siit illalla sit enää, ku vedinki jo suklaata ja lakua..
Ja tietty toi pirtelö. Mut oli hyvää!

Mansikka ja Suklaaminttu. Oi luoja <3

Kyllä hymyilyttää. :)

Siinä se koko päivä sit menikin. 

Nyt mää meen tekee mun yhen äikän esseen loppuun (ei saatana, kello on jo 11) oon menetetty tapaus eli sit voin viel mennä kattoo veljen kaa ruotsalaista dekkarii! See ya!  

-Daliina