tiistai 15. tammikuuta 2013

Avautuminen ja ripaus filosofiaa

Rehellisesti, mua väsyttää.
Aina kun herään tohon samaan toteamukseen, joka toistuu tietyn väliajoin, mulla herää päässä se kysymys. Herääminen aamulla oli tuskaa. Olisin mielummin jäänyt nukkumaan koko päiväks ja loppupäivän tehnyt vaan asioita joista tykkään, mutten voinut, sillä mulla on koulu. Koulussa mä käyn sen takii, et valmistun ja saan hyvän työn. Töissä taas sen takia, et voin maksaa tulevat laskut ja elättää mahollisen perheen. Sen jälkeen mä varmaan saan keski-iän kriisin ja pian oonkin jo eläkkeelle. Miten mä saankaan mun tulevaisuuden näyttään noin ankeelta.
Rehellisesti, mua väsyttää.
Kysymys johon aijemmin viittasin on hieno klassinen filosofian ikuisuuskysymys "mikä on mun elämän tarkoitus?". Viime aikoina on tullut mietittyä, missä mä oikeesti oon hyvä ja mitä mä haluan tehdä. Moni ehkä saattaa ajatella et "ei sitä vielä tarvi tietää", tai "miks sä ny tollasella vaivaat päätäs", mikä on totta. Eihän mun tarvikkaan 17-vuotiaana tietää mitä mä rupeen tekemään, mut jostain syystä  mä haluan tietää. Mä haluan tietää mitä mä rupeen mun elämässä tekee ja mikä on se mun elämän tarkoitus.
Koulussa oon aina ollut keskiverto oppilas, ei erityisemmin vahvuuksia eikä heikkouksia, eli aika tasapaksu tapaus oon. Mulla on kuitenki aina löytynyt mielipiteitä ja ajatuksia,varsinkin ajatuksia itsestäni ja millanen mun pitäis olla. Oon aina ihaillut vahvoja naisia, ihmisiä jotka todella uskaltaa olla oma itsensä ja seurata unelmiaa. Musta tuntuu et mä en oo sellanen. Pelkään liikaa mun tulevaisuutta ja sitä etten uskalla aina olla oma itseni, tai sitä mitä mä haluaisin olla.  Välillä se on tosi raastavaa, miten väsynyt ja epävarma ihminen voikaan olla. Sillon mä aina rupeen miettii "mikä on mun elämän tarkoitus?". Ehkä tohon kysymykseen ei oo vastausta tai ehkä jokaisen täytyy löytää se itse. Oli se mikä tahansa, se on mulle tavoittelemisen arvoinen ajatus tai teko, jonka haluun löytää. Ehkä se saattaa mullistaa mun elämän ja muuttaa sen suuntaa, tai sit vaan rauhottaa mua ja tehä mut onnelliseks. Oli se mikä tahansa, lupaan kertoo sen teille, kun tulee vastaan. Tänään ei oo tullu vastaan ku itkua ja raivoa jokaisen pikku haasteen kohdatessa. Haluisin olla onnellinen, vahva ja ihana nainen täynnä energiaa. Ehkä huomenna?

Daliina kuittaa!


1 kommentti:

Kommentteja? :)